Pelin tapahtumat sijoittuvat Liperin pitäjään Käkisalmen läänin länsiosissa, lähelle Savon rajamaita. Käkisalmen lääni vastaa nykyistä Suomen Pohjois-Karjalaa ja Venäjän Laatokan Karjalaa: se oli 1600-luvun puolivälissä Ruotsin voittomaa, eli Venäjältä joitain vuosikymmeniä aiemmin vallattu alue jonka väestö oli ortodoksisia karjalaisia.

Käkisalmen lääni houkutti muuttajia lännestä: 1600-luvun alussa sinne muutti sotaväenottoa, veroja tai esivaltaa pakenevia savolaisia ilman lupaa mutta 1640-luvulta eteenpäin esivalta ryhtyi myös aktiivisesti luterilaistamaan aluetta ja tukemaan sinne suuntautuvaa savolaista uudisasutusta. Puhdasoppisen luterilaisuuden innoittama virkavalta ja papisto alkoi painostamaan ortodokseja kääntymään ja myös kansanusko joutui samaan aikaan papiston silmätikuksi.

Hahmot pelissä ovat pääosin rahvasta, savolaisia ja karjalaisia talonpoikia sekä Käkisalmen että Savon puolelta. Ortodoksikarjalaisia kutsuttiin aikakaudella yksinkertaisesti venäläisiksi: vastaavasti karjalaisten suussa kaikki luterilaiset olivat ruotseja. Uskonto oli tärkein jakolinja näiden välillä aikakauden ihmisten silmissä, kielen tai kulttuurin suhteen Savon ja Karjalan välillä ei ollut suurta eroa. Uskollisuus kuninkaalle ja esivallalle oli rahvaan parissa häilyvää: suku, kotiseutu ja uskonto merkitsivät paljon enemmän kuin se minkä kuninkaan alamaisuudessa oltiin.

 

 

Pelin ajankohta on kesä 1656, Ruptuurin eli Venäjän Häikän eli Suuren Karkuvuoden aika. 1600-luvun Ruotsissa sotatila oli normaalitila ja rauhanajat lyhyitä uuteen sotaan valmistautumisen kausia: 30-vuotisen sodan päätyttyä (1648) ja Kaarle X Kustaan noustua valtaistuimelle (1654) oli vain ajan kysymys koska seuraava sota alkaisi. “Pohjan sotaa” sekä Puolaa että Venäjää vastaan ryhdyttiin käymään Itämeren eteläpuolella ja niinpä käytännössä koko Suomen sotaväki siirrettiin Inkeriin, Liivinmaalle ja Puolaan.

Kuningas Kustaa II Aadolf oli aikoinaan sanonut että Suomea suojasivat idässä maantieteelliset esteet -Inkerin suot, Laatokan aallot ja Aunuksen ja Vienan korvet- joita mikään suuri armeija ei lähtisi ylittämään. Toisin kuitenkin kävi, ja kesäkuun alussa 1656 Venäjä teki yllätyshyökkäyksen Käkisalmen lääniin, käyttäen Laatokkaa kulkuväylänä. Alueen tärkeimmät ruotsalaiset linnoitukset Pähkinälinna ja Käkisalmi piiritettiin ja aunuksenkarjalaiset sissijoukot tekivät hyökkäyksiä syvälle Savoon saakka. Suomeen levisi paniikki (eli Häikkä tai Räikkä) koska maassa ei ollut käytännössä lainkaan sotaväkeä: jouduttiin turvautumaan nostoväen ottoon eli talonpoikien aseistamiseen. Huhut ja valeuutiset aiheuttivat pakokauhua Pohjanmaata myöten.

Käkisalmen läänissä merkittävä osa ortodoksiväestöstä asettui hyökkääjien puolelle: seudun luterilaiset pakenivat metsiin tai länteen. Vastaavasti ruotsalaisten haltuun jääneillä alueilla luterilaiset uudisasukkaat ryhtyivät vainoamaan ortodokseja. Seurasi siis eräänlainen sisällissota, jossa naapurit kääntyivät toisiaan vastaan, kyliä ryöstettiin ja poltettiin sekä esivallan tuella että oma-aloitteisesti ja syntyi kaksi pakolaisaaltoa vastakkaisiin suuntiin.

Ruptuuri = repeämä, jakautuminen väestön keskuudessa, ortodoksien ja luterilaisten välillä.