Tässä listaus elokuvista, joita on käytetty inspiraationa peliä kirjoitettaessa tai jotka muuten vaan sopivat ajankuvaltaan ja yleiseltä meiningiltään pelimme tunnelmiin. Pääpaino on 1600-luvulle sijoittuvilla folk horror -genren elokuvilla, mutta mukana on myös leffoja jotka eivät ole kauhugenreä, tai jotka ovat hieman eri aikakautta.
Ai mikä folk horror? Kyseessä on elokuvagenre, joka suppeimman määritelmän mukaisesti koostuu brittiläisistä 1960- ja 70-lukujen taitteessa valmistuneista kauhu- ja jännityselokuvista joissa pyöritään maaseudulla kansantaikuuden ja -uskomusten maailmoissa ja joissa on pahaenteinen tunnelma. Genren edustajat heijastelevat usein yleistä 1960-luvun lopun “ajan henkeä”: hippiaate on kuollut ja elokuvissa muodissa on nihilistinen, naturalistinen tyyli. Nämä ovat harvoin “onnellisen lopun” elokuvia.
Useimmat folk horror -elokuvat ovat sijoittuvat menneisyyteen (1600-luku on niissä erityisen suosittu aikakausi) ja sodanjälkeisen historiantutkimuksen uudet tuulet, kuten sosiaali- ja mikrohistoria ja esimerkiksi noitavainojen uudelleentulkinta näkyvät näiden elokuvien realistisemmassa ajankuvassa, joka on kaukana pömpööseistä pukudraamaelokuvista.
Toki britit eivät oikeasti mitenkään keksineet kansanuskomusten ja kolkon elokuvataiteen yhdistämistä, vaan niitä tehtiin muissakin maissa ja jo ennen 1960-luvun loppua: muun muassa monet Ingmar Bergmanin elokuvat ovat tyylipuhdasta folk horroria. Suomessakin tehtiin yksi laadukas, kansainvälistäkin arvostusta nauttiva folk horror -elokuva (Valkoinen peura) jo 1950-luvulla. 2010-luvulla folk horror koki jonkinlaisen uuden aallon ja monet uusista genren leffoista ovat vallan mainioita.
Uuden aallon historiallisen folk horrorin huiput
A Field in England (2013) ja The Witch (2015)
Ohjaaja Ben Wheatleyn A Field in England on 1640-luvulle Englannin sisällissotaan sijoittuva, nimensä mukaisesti kokonaisuudessaan yhdellä pellolla tapahtuva eräänlainen kauhuelokuva. Puvustus, dialogi ja yleinen ajankuva ovat kunnolla historiallisia ja elokuva käsittelee ainakin 1600-luvun maagis-tieteellistä maailmankuvaa. Toki tämä on myös mustavalkoinen psykedeelinen taide-elokuva eli ei ehkä sovi kaikille katsojille. Ei ainakaan epileptikoille. Musiikki tyyliin sopivasti yhdistelmä folkia ja dronea/post rockia.
The Witch on puolestaan amerikkalaisohjaaja Robert Eggersin (jonka seuraava elokuva oli samoilla linjoilla jatkava historiallinen kauhuelokuva The Lighthouse) Uuden Englannin siirtokuntiin 1600-luvulle sijoittuva perinnetietoinen folk horror -elokuva. Puvustus ja yleinen miljöö on tässäkin viimeisen päälle hyvin tehty. Fokus on tavallisessa uudisraivaajaperheessä ja tyyli astetta “normaalimpi” kuin A Field in Englandissa, mutta ei tämäkään mikään perhe-elokuva ole.
Sekä The Witch että A Field in England ovat pienellä budjetilla tehtyjä elokuvia joissa on käytännössä vain kourallinen näyttelijöitä ja kuvauspaikkoja, mikä on mahdollistanut suhteellisen tarkassa historiallisuudessa pidättäytymisen. Niissä näkyy myös ohjaajien yleinen pyrkimys tehdä aikakausispesifiä elokuvaa, ei mitään geneeristä historiafantasiaa. Molemmat elokuvat ovat myös hyödyntäneet historianelävöittäjiä kuvauksissa ja taustatyössä.
Klassikot
The Witchfinder General (1968)
Folk horrorin ehdottomiin perusteoksiin kuuluva ei-yliluonnollinen kauhuelokuva joka sijoittuu Englannin sisällissodan aikaan. Ihan näin ikävää meininkiä ei toki pelissä tavoitella, tämän leffan ajankuva on jopa genren mittapuulla synkkä ja nihilistinen. Elokuvan nuori ohjaaja Michael Reeves kuoli elokuvan valmistumisen jälkeen yliannostukseen.
Blood on Satan’s Claw (1971)
Tämä teos mainitaan usein parina edelliselle elokuvalle folk horrorin brittiklassikoissa, ja eroaa Witchfinder Generalista viihdyttävämmällä, keveämmällä ja höpsömmällä b-elokuvatyylillä. Ei mitenkään erityisen historiallinen elokuva, mutta kansanmagiaa riittää.
The Last Valley (1971)
Ainoa tai ainakin ainoa tunnettu 30-vuotista sotaa tavallisten sotilaiden ja siviilien näkökulmasta käsittelevä elokuvista: tätä ei lasketa folk horroriksi, mutta teemoissa ja tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä ja ennen kaikkea tässä on sama 60-70-lukujen taitteen nihkeän realismin meininki. Puvustus on sinnepäin mutta aihepiiri -siviilien ja sotilaiden yhteiselo, uskonkiistat- on larpin teemojen suhteen relevantti.
Viy (1967)
Velho-nimellä Suomessa esitetty neuvostoliittolainen satu/kauhuelokuva, joka perustuu Gogolin pienoisromaaniin ja ukrainalaisiin kansantarinoihin. Kepeämpi ja vanhanaikaisempi kuin aikakauden länsimaiset kauhuelokuvat. Sisältää railakasta maalaismeininkiä ja ortodoksinäkökulmaa.
Suomesta
Valkoinen peura (1952)
Erik Blombergin Lappiin sijoittuva ja arvostettu kauhuelokuva, upean näköinen ja ehkä ainoa “aito” folk horror-leffa Suomesta. Valkoinen peura on katsottavissa Elonetissä
Sauna (2008)
AJ Annilan kauhuelokuva, joka kertoo rajanvedosta itään 25-vuotisen sodan jälkeen 1595.
Historialliselta kannalta melkoista kökköä, puvustus on kesäteatterista ja kylämiljöö Latviasta, mutta sentään jonkinlainen yritys tehdä suomalaista uutta historiallista folk horroria.
Sysmäläinen (1938)
…Ja sitten jotain ihan muuta. Jos ylläolevien folk horror -leffojen nihilismi ahdistaa, niin sitten kannattaa katsoa suomalainen 1930-luvun queer-henkinen farssi joka joka käsittelee 30-vuotisesta sodasta palaavan aatelismiehen seikkailuja ja niihin liittyviä sukupuolisekaannuksia. Elokuvan päähenkilön historiallinen esikuva Arvid Henrikinpoika, aateloituna Tandefelt osallistui ratsumestarina vuoden 1656 sotaan. 30-vuotisessa sodassa kahdesti suuhun ammuttuna hän ei ehkä olisi ollut yhtä sujuvasanainen kuin elokuvassa….
Sysmäläinen on katsottavissa Elonetissä