Naisten rahvaanpuku

2.3 Naisten  rahvaanpuku

Mekot ja sarafaanit

Ruotsalaisnaiset kantavat vettä pelkkiin väljiin mekkoihin ja mahdollisesti vyötäröhameeseen pukeutuneina. Vaatetusta on tässä todennäköisesti kevennetty työn ajaksi. Piirros L. Magalotti, 1674. Uppsalan yliopiston kirjasto.

Ortodoksihahmoista sekä naiset että miehet voivat pukutua pitkään, vyötärösaumattomaan ja kapeahihaiseen mekkoon. Tähän tarkoitukseen voi hyödyntää myös rautakaudelle tai keskiajan elävöitykseen ommeltua yksiväristä perusmekkoa.

Mekkoihin pukeutuneet karjalainen nainen ja mies, 1800-l, taiteilija: Strömer, Johan Henrik, valokuvaaja: Nina Pätilä, Kansallisgalleria.

Naisten olkainmekko-sarafaani on pelin viitekehyksen aikaan jo rahvaan käytössä, joskin paljon 1900-luvun venäläisten ja karjalaisten perinnepukujen sarafaaneja yksinkertaisempana versiona. Koristelematonta, yksiväristä, villaista tai pellavaista olkainmekkoa tai sarafaania voi käyttää pelissä ortodoksihahmon vaatteena. Painokankaisia, prameita silkkisiä tai brokadikuvioituja, pajarin tyttärille sopivia sarafaaneja ei maalaisnaisen sovi pukea päälleen.

Lisätietoa sarafaaneista (englanniksi):

Kuvassa yläluokan pukeutumista. Keskellä taustalla kaksi naista, joiden mekko- ja takkimalleja voi hyödyntää myös rahvaanpuvussa, kun vaatekankaat valitaan rahvaalle sopivista kankaista. Kirjan kuvitus A. Oleariuksen matkakertomuksesta, v. 1663 painos, WBD.

hameet ja kureliivit

Punaisen hollantilaistyylisen liivihameen, eli kureliivin alla on suora villamekko. Liivihameen miehusta on peitetty liinaisella partletilla. Kuva © MvH 2020.

Luterilaiset naishahmot pukeutuvat pelissä läntisen muodin mukaan vyötärösaumallisiin pukuihin. Alushame koostuu noin kahden kankaanleveyden mittaisesta suorakaiteesta, joka rypytetään yläreunastaan hameen vyötäröksi. Alushameessa on kiinteä yläosa, joka on vartalonmyötäinen, hihaton, edestä aukeava vartalokappale. Siinä on olkaimet ja nyöritys edessä. Tällaista yläosaa kutsutaan myös kureliiviksi. Rahvaan kureliivi ei kuitenkaan vältäämättä sisällä luita tai muita valaanluiden kaltaisia jäykisteitä. Säätyläisillä voi sitten olla tällaisia jäykisteitä kureliiveissään.

Kyökkipiian kureliivi on nyöritetty yhdellä nyörillä. Kuva  Quirin Boel , n. 1620. Rijksmuseum.

Pelissä kureliivi ei ole pakollinen, vaan myös villainen vyötäröhame ilman yläosaa käy varsinkin röijyn tai takin kanssa. Helman sopiva pituus on noin puoleen sääreen. Hameen helmat kannattaa metsässä liikkuessa nostaa polven korkeudelle vyöttämällä hameen yläosa “vyötärömakkaralle”. Näin helmat eivät takerru niin helposti kannonnokkiin, eivätkä kastu varvikossa.

Maitotyttö on kuvassa kerännyt hameen ja esiliinan nyörillä tai vyöllä ylös “vyötärömakkaraksi”. Kuva on hieman vihjaileva pastoraali, jossa tytön partletin nyörit liehuvat avonaisina, hihat on kääritty ylös ja hameen alta pilkottavat paljaat jalat. Vaatetuksen keventäminen sopii työtätekevälle maalaiselle, mutta muissa tilanteissa odotetaan soveliasta, huoliteltua pukeutumista. Kuva,  Gesina ter Borch , 1654, Rijksmuseum.

Kureliivin tai hameen  alle voi laittaa lämmikkeeksi kokopitkän, suoran villamekon. Tähän tarkoitukseen voi hyödyntää varhaisemman vuosisadan elävöitykseen ommeltua perusmekkoa.

Sebastian Vrancxin kuvassa on näkyvissä lisää maalaismuotia, mutta myös siistimpiä röijypukuja. Vasemmalla naisella on musta villapartlet. Maalaus n. 1620-luvulta. Wikimedia Commons .

Pellavainen tai villainen partlet oli irrallinen suorakaiteenmallisesta kankaasta leikattu miehusta tai kaulus, joka peitti liivihameen tai röijyn avonaisen kaula-aukon. Se kiinnitettiin naruilla takaa ja neuloilla edestä. Pellavapartlet voi jäädä röijyn alle, mutta pellava- tai villapartletin voi pukea myös röijyn päälle näkyviin. Jos röijyssä on avonainen kaula-aukko, se voitiin 1600-luvun puolivälissä peittää myös kolmioksi taitellulla pellavahuivilla.

Röijyt ja takit

Ortodoksinaishahmot voivat käyttää mekon päällä polveen tai pidemmälle ulottuvaa villaista kaftaania tai keskeltä edestä avautuvaa kaftaaninkaltaista takkia. Takki suljetaan muutamalla napilla, soljella tai sitomalla. Takki on maalaisilla yksivärinen, eikä siinä ole kalliita koristeita. Varakkailla ortodokseilla takin hihat voivat olla huomattavan pitkät, jopa polveen ulottuvat, jolloin niissä on kyynärtaipeen kohdalla aukileet, joista kädet saa pujotettua hihan ulkopuolelle.

Naisella on punaisen röijyn kanssa vihreät irtohihat suojaamassa röijyä likaantumiselta. Maalaus Jan M. Molenaer, 1630, Frans Hals Museum. Wikimedia Commons.

Luterilaisnaishahmot voivat käyttää kureliivin päällä röijyä, eli villakankaasta valmistettua lyhythelmaista takkia, jossa on kapeat hihat ja napit edessä. Röijy on maalaisilla osa pyhäpukua ja se voi olla värjäämättömästä villasarkakankaasta tai värjätystä tuontikankaasta valmistettu. Röijyn sijaan tai sen päällä voi käyttää väljää, alaspäin levenevää villakankaasta valmistettua takkia.

Päähineet ja esiliinat

Pitsireunainen pellavahilkka saadaan pysymään paikoillaan korvaraudoilla ja letistä tehdyn kampauksen avulla. Irtokaulus on pellavaa. Näin hienot asusteet sopivat maalaisilla pyhäpukuun ja muilla muotipukuun. Piirros Cornelis Visscher, n. 1630-1660. Uppsalan yliopiston kirjasto.

Maalaisnaiset voivat käyttää alimpana päähineen osana hiukset peittävää pellavaista huivia, myssyä tai hilkkaa. Myssyjä voi olla myös kaksi päällekkäin: alla pellavainen huivi tai myssy, jonka päällä on villainen, vastaava. Luterilaisille hahmoille voi käyttää mallina alankomaalaista ja saksalaista muotia.

Korvaraudat, 1600-luku. Rijksmuseum.

Naisille käyvät myös villamyssyt ja etenkin ortodokseilla myös karvareunustetut pyöreä- tai suippokärkiset hatut. Maalaisnaisille leveälieriset huopahatut ovat turhan kalliita, mutta palkkasotilaiden vaimoilla ja porvarisnaisille leveälierinen huopahattu on varsinkin matkustaessa mahdollinen asuste.

Esiliina voi olla värjäämättömästä pellavasta (naisella keskellä) tai värikkäästä kankaasta (nuorella naisella oikealla). Maalaus A. van Ostade, 1674. Wikimedia Commons.

Naisten asuun kuuluu hameiden päälle puettava esiliina. Yksinkertaisimmillaan se on suorakaiteen muotoinen pellavakaitale, joka sidotaan nyöreillä vyötaisille. Essun leveydessä on vaihtelua.