1. Kulttuurilliset – ja säätyerot
Ryhmät
Pelissä ryhmien kulttuurillisia – ja säätyeroja alleviivataan muiden asioiden ohella myös pukeutumisella. Erinäisiä ryhmiä pelissä ovat mm. ortodoksinen rahvas, luterilainen rahvas, ammattisotilaat, porvarit sekä säätyläiset. Tärkein pukeutumisen ohjenuora on yksinkertaisemmin pukeutuvan, rahvaaseen kuuluvan hahmon erottaminen vauraammin pukeutuvasta porvarista ja säätyläisestä. Lisäksi ortodoksirahvas ja luterilainen rahvas erottautuvat toisistaan pelissä pukeutumistyyliltään.
Kulttuurillisia eroja korostava pukeutumisohje ei kuitenkaan ole ehdoton: joillekin hahmoille sopii yhtälailla itäisen tai läntisen muodin mukainen rahvaan puku. Historiallista lähdemateriaalia Savon ja Käkisalmen läänin rahvaan pukeutumisesta 1600-luvulla on ylipäätään niukasti saatavilla, joten lähteenä ortodoksien pukeutumisesta on käytetty myös maantieteellisesti idemmäksi sijoittuvaa kuvitusta ja luterilaisten rahvaanpukuun on vastaavasti käytetty läntisempiä lähteitä mm. Ruotsista ja Alankomaista. Pelissä kulttuuriryhmien on tarkoitus olla tunnistettavissa pukeutumisestaan, mutta yksittäisten hahmojen pukeutumisessa on liikkumavaraa.
verka- ja sarkapukuiset
Säätyeroja havainnollistaa pukuhistorioitsija Riitta Pylkkäsen Renessanssin puku Suomessa -kirjassa käyttämä karkea yhteiskunnallinen jako: pukeutumisensa perusteella Ruotsin kuningaskunnan alamaiset voi jakaa silkki- ja samettipukuisiin, verkapukuisiin ja sarkapukuisiin. Näistä kolmesta luokasta silkkipukuista ylhäisöä ei pelissä ole lainkaan, eli upeille hovipuvuille ei ole pelissä käyttöä. Verkaan eli ulkomailta tuotuun värjättyyn villakankaaseen verhoutuvat porvaristo, virkamiehet ja ammattisotilaat: he teettävät vaatteensa ammattilaisilla ja niiden malli on näinollen kansainvälinen. Tähän luokkaan kuuluu vähemmistö pelin hahmoista. Valtaosa pelin hahmoista on siis kotona valmistetusta sarasta tehtyihin kansanomaisiin vaatteisiin pukeutuvaa rahvasta. Toki ryhmien välillä on liukumaa suuntaan ja toiseen eikä säädynmukaisen pukeutumisen rajoja aina noudateta jos varaa on, mutta yleiskuvan käsittämiseen tämä kolmen pukutyylin malli on kätevä.
Yksiväriset villakankaat ovat suositeltavia kaikissa rahvaan pällys- ja välikerroksen vaatekankaissa. Ruutu- raita- ja painokuosisia kankaita toivomme vältettävän rahvaan puvussa. Aluspaidan materiaaliksi sopii värjäämätön tai valkaistu pellava tai hamppu.
Ortodoksit ja luterilaiset
Olisi toivottavaa että jako ortodokseihin ja luterilaisiin näkyisi hieman vaatetuksessa. Toki monet vaatemallit sopivat molemmille ryhmille kun puhutaan arki- ja työvaatteista, ja etenkin köyhimmän rahvaan vaatteet molemmilla puolin kulttuurirajaa olivat hyvin yksinkertaisia, vanhanaikaisia eikä niissä voitu ottaa huomioon muotioikkuja suuntaan tai toiseen. Peliin suosittelemme savolaisille ja kajalaisille luterilaisille maalaishahmoille päällysvaatteiksi pääosin vyötärösaumallisia vaatteita, mutta alusvaatteiksi käyvät näilläkin varhaisempien aikakausien villamekot ja -paidat.
Ortodoksihahmoille suosittelemme pitkähelmaisia vaatteita, joissa ei ole vyötärösaumaa. Mekot ja polveen ulottuvat paidat, pitkät tai vähintään polveen ulottuvat takit sopivat näille hahmoille ja käytännössä ortodoksihahmojen puvustuksessa voikin hyödyntää perusosana esimerkiksi rautakauden tai keskiajan elävöitykseen valmistettua pitkää mekkoa tai paitaa, jonka päälle voi halutessaan pukea kaftaanimallisen takin. Tyylin lähteenä on käytetty A. Oleariuksen Venäjän-matkakertomuksen kuvitusta 1650-luvulta.
Luterilaishahmot voivat sitten käyttää enemmän 1600-luvun läntisestä muodista ja sotilasmuodista vaikutteita ottavia, lyhythelmaisia ja vyötärösaumallisia vaatteita: etenkin jos hahmo on vauraampi. Lähteenä on käytetty Lorenzo Magalottin piirustuksia 1600-luvun loppupuolen ruotsalaisista maalaisista: niissä näkyy osittain hyvin perinteisiä, keskiaikaisia vaatemalleja mutta myös kansainvälisen muodin omaksumista.